Kalusterakentaminen ja -valmistus-jakson tuotoksia

Tässä jaksossa aloitimme hommat asentamalla uudet pukukaapit poikien pukuhuoneisiin. Sen jälkeen valmistimme omalle ryhmälle uudet pukukaapit alusta loppuun.

Valmistimme kaikki osat kaappeja varten, kasasimme ne, ja lopuksi asensimme ne uusiin pukuhuoneisiin. Kaapin kokoamisesta oli myös erillinen näyttö. Pukuhuoneisiin tulee vielä penkit, joihin teimme istuinlevyt lastulevystä. istuin levyistä saatiin kauniit tumman harmaat ja kestävä pinta laminoimalla. Liimattiin laminointilevyt molemmin puolin lastulevyä, jonka jälkeen ne laitettiin levypuristimen väliin "paistumaan" noin puoleksi tunniksi. Sitten CNC-kone taas putsasi hienosti ylimääräiset laminointilevyjen jämät reunoilta, ja näin levyistä saatiin siistit, reunojen listoitusta varten.Ja voila! isyuin osat olivat valmiit, ja niin hienot! Metallipuolen väki valmistaa penkkeihin vielä jalat, niin pukuhuoneissa voi tytöt sitten istualteen repiä saappaita pois jaloista tai hengähtää vaikka rankan koulupäivän päätteeksi.

Kaapit valmistettiin kalvopinnoitetusta lastulevystä. Kaikki alkoi isojen lastulevyjen sahaamisella oikeisiin mittoihin, josta jatkettiin CNC-koneelle työstämään tarvittavat reiítykset, ja koloset mm. oviin, saranoita varten ja seinä levyihin kiinnitystä ja hyllyjä varten. Monikaraporalla tehtiin reijät hyllyjen sivuihin ja lopuksi nauhoituskoneella nauhoitimme levyjen näkyvät sivut siisteiksi. Ovet ruiskumaalattiin, ja sen jälkeen päästiinkin sitten asentamaan saranoita ja lukkoja paikalleen.

Siinä meikäläinen ruiskuttelee kovin keskittyneenä.

Siinä näkyy kasa hyllylevyjä taustalla ja etualalla ruuvinväännin odottaa sivuseinälevyjen päällä, että pääsee tosi toimiin. Kasaamaan levyistä kaappeja.

Kaappien paikalleen asennusta

 

Kun kaappien valmistuksen ja kasaamisen jälkeen aikaa jäi, päästiin purkamaan akressioita purkamalla vanhoja kuljetusvaunuja. Puusepät nikkaroivat uusia tukevampia versioita. Niiden avulla on tuolla puusalissa huomattavasti helpompi kuljetella kappaleita. Pysyvät järjestyksessä ja mukana seuraavaa työvaihetta varten, huomattavasti paremmin, kuin kainalossa kiikuttamalla. Tuolla edellisessä postauksessa ehdinkin jo esitellä mitä muuta ehdin jakson lopussa näpertää.

Ja nyt ei muuta, kun kevättä kohti ja talonrakennus puolelle rakentamaan seiniä.

Voi veitsi!

Tälläisen voiveitsen ehdin vielä näpertää, kun aikaa jäi rutkasti pukukaappien valmistuksen, ja kellon tekemisen jälkeenkin vielä. Näitä veitsiä alkaa olla jo aika monta. Niitä tulee tehtyä aina, kun ylimääräistä aikaa jää. Tässä jaksossa jäi ihan reippaasti aikaa muutamalle veitsellekin.

Sellainen. Voi antaa vaikka viemisinä, kun menee kylään. Käyttökelpoinen ja itse tehty.

Kello

  

Tässä järjestyksessä ei ole nyt mitään logiikkaa, mutta aloitan kertomaan syntymäpäivälahjaksi valmistamastani kellosta.

Ensin tein liimalevyn koivusta. Etsin sopivan kuvan netistä, joka sitten syötettiin CNC-koneelle ja se kaiversi levyyn kuvan. CNC- koneella voi tehdä kyllä melkein mitä vain. Kunhan kuva on tarpeeksi yksinkertainen, koneella saa loihdittua vaikka mitä upeita luomuksia.

CNC-koneen hoidetua oman osuutensa, alkoi oma luova osuuteni kellon ulkonäön hyväksi. Sekoittelin mukavan värisen mixin pigmenttejä, jotka sekoitettiin pigmenttiöljyyn. Ekologinen tapa käsitellä puuta, koska pellavaöljuhän on luonnon tuote. Halusin pinnasta hieman vanhahtavan näköisen, ja se onnistui minusta melko hyvin. Sitten ei muuta, kun kellokeneisto ja viisarit paikalleen niin kello on valmis.

 Siinä se isukin synttärilahja nököttää ja odottaa pääsyä seinälle. Ylemmän kuvan väritys vastaa enemmän todellisuutta, salama saa kuvista aina vähän vääristyneitä.

Mukavia pakkaspäiviä kaikille.