Pakkohan se tietysti oli aloittaa siitä haastavimmasta mahdollisesta tavasta asentaa sitä laminaattia. Eikä se asentaminen toki se haastava osa ollut, vaan tuo laaminaattien sahaaminen tuotti pään vaivaa, jos jokusenkin kerran. Nyt siitä on selvitty ja ihan varmasti seuraavalla kerralla muistaa ne ohimosuonia paisuttaneet kulmien sahailut. Tämä oli taas jälleen kerran niitä juttuja missä kasvatettiin sitä kuuluisaa pinnaa. Se erittäin hyvä puoli siinä edes taas kuviosahan tykönä juoksemisessa ja laminaattien sovittelussa oli, ettei listojen jiiriin sahaaminen tuntunut enää lainkaan niin kinkkiseltä. Ja vaikka itse sanonkin, niin ihan hienohan siitä tuli.
