Laminaatin asennusta

 

 

   

Pakkohan se tietysti oli aloittaa siitä haastavimmasta mahdollisesta tavasta asentaa sitä laminaattia. Eikä se asentaminen toki se haastava osa ollut, vaan tuo laaminaattien sahaaminen tuotti pään vaivaa, jos jokusenkin kerran. Nyt siitä on selvitty ja ihan varmasti seuraavalla kerralla muistaa ne ohimosuonia paisuttaneet kulmien sahailut. Tämä oli taas jälleen kerran niitä juttuja missä kasvatettiin sitä kuuluisaa pinnaa. Se erittäin hyvä puoli siinä edes taas kuviosahan tykönä juoksemisessa ja laminaattien sovittelussa oli, ettei listojen jiiriin sahaaminen tuntunut enää lainkaan niin kinkkiseltä. Ja vaikka itse sanonkin, niin ihan hienohan siitä tuli.

Sitten vaan kaunis lattia purkuun, ja kokeilemaan toisenlaista tapaa asentaa. Ei se sekään minulta sujunut sentään ihan kuin lasten leikki. Kun olevinaan on niin hoppu saada pian valmista ja näkyvää tulosta, niin ei meikäläisen lanttu pysy aina perässä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Valmista tuli ja lopputulos on omasta mielestäni oikein sievä.

 

Varjokuvat on kuulemma taiteellisia.

Lopuksi halusin kokeilla vielä huoneen suuntaisesti poikittain asentamista. Kuviointi ja kahden eri sävyisen laminaatin esteettisyys ei kyllä näköhermoja hivele, kuin vihlomalla ja pahasti. On kuin tunkisi nuppineuloja silmiin. Se ei tässä ollutkaan se pääasia, vaan halusin käyttää tähän vain jämäpaloja, ihan siitäkin syystä, että toinen puoli luokasta oli vielä tulossa harjoittelemaan laminaattien asennusta ja olisi tietysti kiva, että heillekin jäisi vielä avaamattomia ja uusia laminaatteja ja toiseksi, mielestäni on silkkaa tuhlausta ja niin sääli, että hyvää ja kaunista materiaalia menee hukkaan. Näiden töiden jälkeenhän kaikki kopit, lattioineen ja seinineen päivineen purettiin ja menivät kaatopaikalle. Ainoastaan tukipuut säästettiin mahdollisuuksien mukaan.

 Ihan mahtavaa! Taas on yksi asia opittu. Tai siis ainakin perusteet ja nyt vaan lisää harjoitusta.